torstai 18. syyskuuta 2014

Mutajuoksu 2014

Hihi kyl nyt ehkä vähän alko tehdä mieli kirjoittaa, tuon viimekertaisen angsti tekstin jälkeen!
Tossa viime lauantain oli Espoon serenassa mutajuoksut ja oltiin siellä "duuni" kavereitten kanssa juoksemassa neljän ryhmänä. Oli ihan loistava meno, vaikka serena oli täynnä kuolettavia ylämäkiä ja olisin kaivannut haastavampia esteitä. Tosin ne ylämäet.. Noi muut melkee raahas mut ylös. Tosin kyllä sielä porukka konttaski niit ylös, mä menin hei sentää omin jaloin ;)
  Päivä alkoi sillä, että hain kaikki "ryhmäläiset" eripuolilta Helsinkiä ja suunnattiin serenaan päin. Serenaan päästyä meininki oli hyvä ja kilpasarja oli juuri loppumaisillaan. Päästiin viemään kaappeihin tavarat. Ja mentiin odottelemaan lähtöämme ja tuli siinä pari kuvaakin räpsättyä.
Tästä lähdettiin vielä puhtosina ja siisteinä. Meillä tosiaan oli armeija teema ja kaikki pukeutui sen mukaan. Oltiinhan me ilmottauduttu hupi osioon.
Juoksu alkoi ja ajattelin että tästä tulee tuskaset 5 km koska mudassa on hirveetä rämpiä. Noh ekat esteet oli isoja liukumäkiä minkä päälle kiivettiin ensin köyden kanssa. Ja sitten tuli pehmeitä ylityksiä. "kolmioita"

Kokoajan mietittiin, että missä se muta on? No sitten tuli maan siirto kohta ja ajateltiin jess mutaa! noh siinä vaa kengät sai pientä likaa pintaan.. Seuraavaksi tuli "seinät" oletin että ne olisivat olleet vähän korkeammat, mutta niistä pääsi ehkä vähän liian helpolla yli. Hauskaa tässä oli se että tuli väriä niskaan!
Meijän blondeista tuli nyt vihreä tukkaisia. Noh jatkettiin matkaa ja tuli siinä yksi estekkin mikä oli huonosti suunniteltu.. jonottamiseen meni about 30 minsaa.
Sitten tuli mäkiä ja mäkiä ja mäkiä. Yhden mäen alla oli vaahtokone ja saatiin vahtoa niskaan. Vaahdon jälkeen tuli vesitankki jossa oli jääkylmää vettä.
Vaahdon ja vesitankin jälkeen tuli sellanen fiilis että missä edelleen MUTA! noooh tuli mäkiä ja taas mäkiä.. Sitten tuli se kauan odotettu MUTA jee! Noh meikä sitte tietty heti kaatu sinne ja kenkä jäi miljoonakertaa mutaan kiinni, mutta ei se menoa haitannut. Hauskaa oli.
 Mudan jälkeen tuli verkko este ja maali missä jokainen sai mitallin. Sen jälkeen muta pesemään pois ja lähdettiin kotiin. Viralliset jatkot oli Fredan Tivolissa.. mutta se on niin teini helvetti että lähdettiin sieltä melkein heti pois. Tässä vielä virallinen loppu kuva! ja kyllä maksaisin todellakin tuon 50€ tästä kaikesta uudestaan. ihan sika hauskaa oli :)
Oliko teistä joku siellä? Kertokaa ihmeessä kokemuksianne, jos joku teistä siellä oli mukana juoksemassa :)
//Assi

maanantai 8. syyskuuta 2014

#KUTSUMUA

Nyt tuli pitkästä aikaa olo että haluaa tulla tänne avautumaan. Vlogiakaan en ole vähään aikaan pitänyt kun kamera on hajonnut. Niin paljon on asioita muuttunut ja asioita tapahtunut, että tämä tauko on ollut ihan hyväkin. Paljon haluisin teille taas jakaa, mutta ehkä ehkä mä niitä joskus tässä kerronkin.. kun muutan LOIMAALLE takaisin.. ei en tiiä ees pystynkö tähän.
 Noh se tosiaan että muutan kotikonnuille takas on ehkä syynä tähän kirjoitukseen. Oon mekein viisi vuotta sanonut että Loimaalle en muuta takaisin vaikka mikä olisi ja tähän nyt sitten päädyttiin.. Noh se on vain neljäkuukautta kun täällä asun.


Tosiaan olette varmasti huomanneet sosiaalisessa mediassa pyörivän #kutsumua haasteen. Mistä on kyse? "Sunnuntai-iltana tamperelainen lukiolainen Juho Räty kertoi puuttuneensa bussissa kiusaamistapaukseen, koska ei halunnut olla enää hiljainen hyväksyjä – eli joku, joka katsoo kiusaamista puuttumatta siihen. Juhon tarina on levinnyt sosiaalisen median kautta kymmenille tuhansille suomalaisille. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö noteerasi päivityksen ja muistutti, että teko on hyvä esimerkki meille kaikille." -lukio.fi


Oma tarinani on perus koulukiusaaminen.. Tai no perus miksi sen pitää olla perus! Tosiaan mietin näitä asioita kun tätä paperilappusta tein. Nämä sanat eivät edes ole ne mitkä ovat satuttaneet eniten.. Vaikka kaikista on jäänyt viiltävät arvet. Pahimpia on ollut kun on huudeltu "tapa ittes" ymt. Siksi pidän itseäni selviytyjänä! Siksi kun olen oikeasti miettinyt näitä asioita että "pitäiskö?" ei tälläisiä asioita tarvitse kenenkään miettiä!
 Mua on alettu kiusaamaan jo eskarista lähtien. Ei otettu leikkeihin eikä mihinkään juttuihin mukaan. Kuulostaa pieneltä eikö? Ensimmäisellä luokalla se kärvistyi. Ja itse olin kova sanomaan takaisin asioita, niin minähän se aina olin siellä rehtorin kansliassa.kun ykköseltä ja kakkoselta oli selvitty Loimaalla siirryttiin toiseen kouluun missä oli luokat kolmosesta kutoseen. Itsehän en jaksanut kiusaamista niin aloin itsekkin kiusaajaksi, että saisin sen huomion joskus edes minusta pois ja vihaan sitä puolta itsessäni. Aloin kovettumaan ja tottumaan kiusaamiseen johon ei kenenkään pitäisi tottua. Nykypäivänäkin jos joku mua läskiksi haukkuu särähtää se ehkä korvaan, mutta yritän heittää aina itsestäni vitsin siinä vaiheessa. Myönnän.. Nykyään olen aika ilkeä ja itsekäs ihminen, koska olen tottunut selviytymään kaikesta. Kuitenki osaan myös välittää, mutta en vain päästä ihmisiä mun kuoren läpi, että he eivät voi mua satuttaa.
Kutosluokalla mun elämä romahti ja asiat meni ihan palasiksi.. Mun maailman tärkein ja aina puolustanut isoveli kuoli. Mulla ei ollut enään ketään pysyvää joka tiesi miten mua kiusataan ja ketään ketä osas mua puolustaa, vaikka meilläkin oli aina niitä sisarusriitoja. Se että menen veljeni kuolinpäivän jälkeen kouluun.. Tuli joo kyllä osanottoja, mutta se mitä puhuttiin seläntakana ja sanottiin jopa päin naamaa.. "sä et välitä kun tuut kouluun" "haet vaan huomiota" "sitä ei kiinnosta kun se tulee vaan kouluun" Mun syy miksi menin kouluun oli se kun en ymmärtänyt tapahtunutta ja en osannut siihen suhtautua. Olin shokissa en tiennyt mitä tehdä. Meillä oli melkein kokosuku ja kaikki itki en ymmärtänyt. Halusin pois ahdistavasta tilanteesta, halusin mennä koulusta uusiksi kotiin ja nähdä broidin siellä! Olen asian vasta oikeasti ymmärtänyt parivuotta sitten.
Tosiaan mun kiusaaminen on ollut enimmäkseen huutelua, tavaroiden piilottelua, pilapuheluita ymt. On joskus ollut fyysisiäkin mutta todella harvoin. Tiedän että kiusaamisessa on ollut myös paljon taustalla sitä kun sanon takaisin ja olen aikamoinen rääväsuu. Mutta ei se ole silti syy jättää arpia ihmiseen.
Mä muistan ikuisesti viime joulupäivän kun mun serkku sano mulle et hän on ylpee musta kun oon päässyt näin pitkälle ja seison vielä tässä, enkä ole missään makaamassa masentuneena. Niin mäkin olen ylpeä itsestäni. Siitä että olen tähän asti selvinnyt, mutta jokapäivä on ollut taistelua ja selviytymistä. Siksi pidän itseäni SELVIYTYJÄNÄ!
Olen siis eskarista tähänpäivään asti kuunnellut haukkuja ymt. Mutta nykyään mulla on niin paljon tärkeitä ja rakkaita ihmisiä ympärillä että jaksan <3 Mutta tosiaan tämä on kova paikka muutta asumaan vanhoille kotikunnille mistä tämä kaikki paska on alkanut.
En itseasiassa ole näistä asioista avautunut kenellekkään.. mut nyt oli pakko. p.s. anteeks tosi epäselvä teksti !
ÄLKÄÄ KIUSATKO ÄLKÄÄ SANOKO EDES VITSILLÄ VÄÄRIÄ SANOJA KOSKA SE JÄTTÄÄ ARVET!!

#KUTSUMUA-haasteen pointtina on että kirjoitetaan sanoja joihin sinua on yritetty lokeroida ja yliviivataan ne yli. Sitten kirjoitetaan sana tai sanoja, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan.
Haastan kaikki mun Blogin lukijat tähän #kutsumua haasteeseen ja uskon että kaikkia on yritetty lokeroida johonkin lokeroon.

//Assi

perjantai 23. elokuuta 2013

ALOITIN VLOGGAAMISEN JA JÄÄN TAUOLLE TÄSTÄ...




Julkaisen arvonnan voittajan myöhemmin... Anteeksi tämä tauko.. katsotaan jos joskus taas jaksan kirjotella :))

perjantai 5. heinäkuuta 2013

"Syntiset naiset"

Näin eilen Essiä ja Saaraa ihan koomassa.. Oli kyllä hauskaa, niin meillä, kuin ohikulkioilla... Käytiin eka syömässä vähän. Ajattelin, että todella terveellisen "saaristolais tyttö" leivän syön.. Mutta sitten se meni syntideksi kun otettii after eight kaukkua.. Noh me oltii pihejä ja ostettiin ONNEKS vaan yks pala kolmeen pekkaan. Oli meinaan pikkasen makeeta..
 Mentiin sitten kuvailemaan itiksen pihalle, kaupat oli jo sulkeutunu niin ei ollut paljoa ihmisiä missään.. Mutta aina kun ohikulkiat meni kyllä niitä varmasti nauratti, mitä me riehuttiin.. Oltii meinaa aika väsyneitä! (onneks kuviasta ei näy kaikkea) Tai no mä ainakin olin ihan sairaaaan väsyny.. Vielä pitäis jaksaa duunis ku keskiviikkon vasta seuraava vapaa.
Kiitos tytöt <3
//Assi

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Adipure

Arvatkaa mitä!
 Arvaatteko jo..?
 Löysin nämä uutukaiset treeni kengät Stadiumista! Oon nyt koittanu kaiken näkösiä kenkiä ja mitkää ei meinaa sopia jalkaan.. Noh nyt vihdoin löyty näistä 2013 kesän uutuuksista kengät. JA ne on ihan päheetki eikö? Okei toi neon vihree ois voinu olla vaikka sininen, mut kyllä toikin passaa hyvin ;)
   Mulla ei aikasemmin oo ollu mitään erityisiä treenikenkiä salille, vaan mulla on ollu paksut ja jäykät sisäpelikengät.. ja vielä kaiken kukkuraksi korkea vartiset. Kyllä tänään huomasi, kun oli Saaran kanssa salilla, että kengät olivat ihanan kevyet ja joustavat. Vielä puuttuu se salikortti! Ehkä sitten kun kesä on ohi ja ei jaksa ulkona hirveesti urheilla.
   Nyt on hyvät treenikengät salille ja seuraava ostos on kyllä ehdottomasti rulliksii uudet laakerit, että pääsen taas painamaan kunnolla baanalle.
//Assi